Wikipedia
Katso artikkeli Sormustin Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
 
Sormustin

Substantiivi

muokkaa

sormustin (33)[1]

  1. sormen päällä ommeltaessa käytettävä suojus

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈsormust̪in/
  • tavutus: sor‧mus‧tin

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sormustin sormustimet
genetiivi sormustimen sormustimien
sormustinten
partitiivi sormustinta sormustimia
akkusatiivi sormustin;
sormustimen
sormustimet
sisäpaikallissijat
inessiivi sormustimessa sormustimissa
elatiivi sormustimesta sormustimista
illatiivi sormustimeen sormustimiin
ulkopaikallissijat
adessiivi sormustimella sormustimilla
ablatiivi sormustimelta sormustimilta
allatiivi sormustimelle sormustimille
muut sijamuodot
essiivi sormustimena
(sormustinna)
sormustimina
translatiivi sormustimeksi sormustimiksi
abessiivi sormustimetta sormustimitta
instruktiivi sormustimin
komitatiivi sormustimine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo sormustime-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
sormustin-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Synonyymit
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

sormustinkukka

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 33