sorsinta
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- (slangia) sorto, sortaminen
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈsorsint̪ɑ/
- tavutus: sor‧sin‧ta
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | sorsinta | sorsinnat |
genetiivi | sorsinnan | sorsintojen (sorsintain) |
partitiivi | sorsintaa | sorsintoja |
akkusatiivi | sorsinta; sorsinnan |
sorsinnat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | sorsinnassa | sorsinnoissa |
elatiivi | sorsinnasta | sorsinnoista |
illatiivi | sorsintaan | sorsintoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | sorsinnalla | sorsinnoilla |
ablatiivi | sorsinnalta | sorsinnoilta |
allatiivi | sorsinnalle | sorsinnoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | sorsintana | sorsintoina |
translatiivi | sorsinnaksi | sorsinnoiksi |
abessiivi | sorsinnatta | sorsinnoitta |
instruktiivi | – | sorsinnoin |
komitatiivi | – | sorsintoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | sorsinna- | |
vahva vartalo | sorsinta- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset
muokkaa1. slangia: sorto, sortaminen
Ks. sorto, sortaminen |
Aiheesta muualla
muokkaa- sorsinta Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9-J