sorvaaja
Suomi
muokkaa
Substantiivi
muokkaasorvaaja (10)
- henkilö, joka sorvaa (työkseen)
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈsorʋɑːjɑ/
- tavutus: sor‧vaa‧ja
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | sorvaaja | sorvaajat |
| genetiivi | sorvaajan | sorvaajien (sorvaajain) |
| partitiivi | sorvaajaa | sorvaajia |
| akkusatiivi | sorvaaja; sorvaajan |
sorvaajat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | sorvaajassa | sorvaajissa |
| elatiivi | sorvaajasta | sorvaajista |
| illatiivi | sorvaajaan | sorvaajiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | sorvaajalla | sorvaajilla |
| ablatiivi | sorvaajalta | sorvaajilta |
| allatiivi | sorvaajalle | sorvaajille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | sorvaajana | sorvaajina |
| translatiivi | sorvaajaksi | sorvaajiksi |
| abessiivi | sorvaajatta | sorvaajitta |
| instruktiivi | – | sorvaajin |
| komitatiivi | – | sorvaajine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | sorvaaja- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaSynonyymit
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- sorvaaja Kielitoimiston sanakirjassa