Wikipedia
Katso artikkeli Soturi Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
 
Soturi

Substantiivi

muokkaa

soturi (6)

  1. (ylätyyliä) sotilas, taistelija

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈsot̪uri/
  • tavutus: so‧tu‧ri

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi soturi soturit
genetiivi soturin soturien
sotureiden
sotureitten
partitiivi soturia sotureita
sotureja
akkusatiivi soturi;
soturin
soturit
sisäpaikallissijat
inessiivi soturissa sotureissa
elatiivi soturista sotureista
illatiivi soturiin sotureihin
ulkopaikallissijat
adessiivi soturilla sotureilla
ablatiivi soturilta sotureilta
allatiivi soturille sotureille
muut sijamuodot
essiivi soturina sotureina
translatiivi soturiksi sotureiksi
abessiivi soturitta sotureitta
instruktiivi soturein
komitatiivi sotureine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo soturi-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

heimosoturi, korpisoturi, muskettisoturi, palkkasoturi

Aiheesta muualla

muokkaa
  • soturi Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkeli 450 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa