Substantiivi

muokkaa

souvi (5)

  1. (arkikieltä) työ, urakka

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi souvi souvit
genetiivi souvin souvien
(souvein)
partitiivi souvia souveja
akkusatiivi souvi;
souvin
souvit
sisäpaikallissijat
inessiivi souvissa souveissa
elatiivi souvista souveista
illatiivi souviin souveihin
ulkopaikallissijat
adessiivi souvilla souveilla
ablatiivi souvilta souveilta
allatiivi souville souveille
muut sijamuodot
essiivi souvina souveina
translatiivi souviksi souveiksi
abessiivi souvitta souveitta
instruktiivi souvein
komitatiivi souveine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo souvi-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

merimiesten kielestä; ruotsin sanasta sjå < hollannin sanasta sjouw, verbistä sjouwen mm. ’ kuljettaa lastia meritse’, joka on yhteydessä sanaan zee[1]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Sanueen sanat
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • souvi Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Suomen etymologinen sanakirja. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 72. Jatkuvasti päivitettävä julkaisu. Kotimaisten kielten keskus, 2022–. ISSN: 2323-3370. souvi.