Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

urakka (14-A)

  1. (liiketaloustiede) kiinteään hintaan tehtävä laajuudeltaan tarkoin määritetty, usein vaativa työ, urakkatyö, jonka aikataulu on sovittu urakkaehdoissa
    Olipa haastava urakka, mutta voitimme ajassa.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈurɑkːɑ/, [ˈurɑ̝kːɑ̝]
  • tavutus: u‧rak‧ka

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi urakka urakat
genetiivi urakan urakoiden
urakoitten
urakkojen
(urakkain)
partitiivi urakkaa urakoita
urakkoja
akkusatiivi urakka;
urakan
urakat
sisäpaikallissijat
inessiivi urakassa urakoissa
elatiivi urakasta urakoista
illatiivi urakkaan urakkoihin
urakoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi urakalla urakoilla
ablatiivi urakalta urakoilta
allatiivi urakalle urakoille
muut sijamuodot
essiivi urakkana urakkoina
urakoina
translatiivi urakaksi urakoiksi
abessiivi urakatta urakoitta
instruktiivi urakoin
komitatiivi urakoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo uraka-
vahva vartalo urakka-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa
Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

aikaurakka, päiväurakka, sähköistysurakka, työurakka, urakkapalkka, urakkasopimus, urakkasumma, urakkatyö

Substantiivi muokkaa

urakka

  1. (poronhoito) porouros toisella ikävuodellaan
    Uulan ajokas oli vasta äsken taamottu urakka.

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • urakka Kielitoimiston sanakirjassa