SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

suksi (7) (monikko sukset)

  1. lumella liukuen liikkumiseen tarkoitettu, jalkineeseen kiinnitettävä väline
  2. lentokoneen laskutelineissä renkaiden sijaan lumikelillä ja jäällä käytetty jalas

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈsuksi/
  • tavutus: suk‧si

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi suksi sukset
genetiivi suksen suksien
partitiivi suksea suksia
akkusatiivi suksi;
suksen
sukset
sisäpaikallissijat
inessiivi suksessa suksissa
elatiivi suksesta suksista
illatiivi sukseen suksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi suksella suksilla
ablatiivi sukselta suksilta
allatiivi sukselle suksille
muut sijamuodot
essiivi suksena suksina
translatiivi sukseksi suksiksi
abessiivi suksetta suksitta
instruktiivi suksin
komitatiivi suksine-
+ omistusliite

EtymologiaMuokkaa

  • kantauralilainen

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

YhdyssanatMuokkaa

kilpasuksi, lasikuitusuksi, laskettelusuksi, luistelusuksi, muovisuksi, pujottelusuksi, rullasuksi, suksenkärki, suksiboksi, suksikeli, suksikelkka, suksikone, suksikotelo, suksipari, suksipussi, suksirasva, suksirikko, suksisauva, suksiside, suksiteline, suksivoide, vesisuksi

JohdoksetMuokkaa

IdiomitMuokkaa

  • mennä sukset ristiin

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • suksi Kielitoimiston sanakirjassa

VerbiMuokkaa

suksi

  1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä suksia
  2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä suksia
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä suksia
  4. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä suksia