Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

sumutus (39)

  1. sumuttaminen; sen toteutus
  2. (kuvaannollisesti) huijaus, linssiin viilaaminen
    Sen mielestä kaikki ihmisten pieneen yksityiseen elämään liittyvä tunnekrääsä on pelkkää porvarien sumutuksen tuottamaa paskaa, tajuntateollisuuden indoktrinaatiota, jonka tarkoitus on estää luokkatietoisuuden herääminen. (Tuula-Liina Varis, Että tuntisin eläväni)

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈsumut̪us/
  • tavutus: su‧mu‧tus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sumutus sumutukset
genetiivi sumutuksen sumutusten
sumutuksien
partitiivi sumutusta sumutuksia
akkusatiivi sumutus;
sumutuksen
sumutukset
sisäpaikallissijat
inessiivi sumutuksessa sumutuksissa
elatiivi sumutuksesta sumutuksista
illatiivi sumutukseen sumutuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi sumutuksella sumutuksilla
ablatiivi sumutukselta sumutuksilta
allatiivi sumutukselle sumutuksille
muut sijamuodot
essiivi sumutuksena sumutuksina
translatiivi sumutukseksi sumutuksiksi
abessiivi sumutuksetta sumutuksitta
instruktiivi sumutuksin
komitatiivi sumutuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo sumutukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
sumutus-

Etymologia muokkaa

johdos verbistä sumuttaa (sumut- + -us)

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • sumutus Kielitoimiston sanakirjassa