sunnalaisuus
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaasunnalaisuus (40)
- islamin suurin suuntaus, jossa seurataan Koraanin lisäksi perinnettä eli sunnaa, ja johon islaminuskoisista kuuluu yli 90 %
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈsunːɑˌlɑi̯suːs/
- tavutus: sun‧na‧lai‧suus
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | sunnalaisuus | sunnalaisuudet |
| genetiivi | sunnalaisuuden | sunnalaisuuksien |
| partitiivi | sunnalaisuutta | sunnalaisuuksia |
| akkusatiivi | sunnalaisuus; sunnalaisuuden |
sunnalaisuudet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | sunnalaisuudessa | sunnalaisuuksissa |
| elatiivi | sunnalaisuudesta | sunnalaisuuksista |
| illatiivi | sunnalaisuuteen | sunnalaisuuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | sunnalaisuudella | sunnalaisuuksilla |
| ablatiivi | sunnalaisuudelta | sunnalaisuuksilta |
| allatiivi | sunnalaisuudelle | sunnalaisuuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | sunnalaisuutena | sunnalaisuuksina |
| translatiivi | sunnalaisuudeksi | sunnalaisuuksiksi |
| abessiivi | sunnalaisuudetta | sunnalaisuuksitta |
| instruktiivi | – | sunnalaisuuksin |
| komitatiivi | – | sunnalaisuuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | sunnalaisuude- | |
| vahva vartalo | sunnalaisuute- | |
| konsonantti- vartalo |
sunnalaisuut- | |
Etymologia
muokkaasanan sunnalainen vartalosta sunnalais- ja suffiksista -uus
Liittyvät sanat
muokkaaSynonyymit
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- sunnalaisuus Kielitoimiston sanakirjassa