Katso myös: Sunni

Substantiivi

muokkaa

sunni (5)[1]

  1. islamin uskon sunnalaisuuden haaran uskova

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈsunːi/
  • tavutus: sun‧ni

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sunni sunnit
genetiivi sunnin sunnien
(sunnein)
partitiivi sunnia sunneja
akkusatiivi sunni;
sunnin
sunnit
sisäpaikallissijat
inessiivi sunnissa sunneissa
elatiivi sunnista sunneista
illatiivi sunniin sunneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi sunnilla sunneilla
ablatiivi sunnilta sunneilta
allatiivi sunnille sunneille
muut sijamuodot
essiivi sunnina sunneina
translatiivi sunniksi sunneiksi
abessiivi sunnitta sunneitta
instruktiivi sunnein
komitatiivi sunneine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo sunni-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

sunnimuslimi

Aiheesta muualla

muokkaa
  • sunni Kielitoimiston sanakirjassa
  • sunni Suomen etymologisessa sanakirjassa
  • Artikkeli 4934 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5