Katso myös: Sunni

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

sunni (5)[1]

  1. islamin uskon sunnalaisuuden haaran uskova

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈsunːi/
  • tavutus: sun‧ni

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sunni sunnit
genetiivi sunnin sunnien
(sunnein)
partitiivi sunnia sunneja
akkusatiivi sunni;
sunnin
sunnit
sisäpaikallissijat
inessiivi sunnissa sunneissa
elatiivi sunnista sunneista
illatiivi sunniin sunneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi sunnilla sunneilla
ablatiivi sunnilta sunneilta
allatiivi sunnille sunneille
muut sijamuodot
essiivi sunnina sunneina
translatiivi sunniksi sunneiksi
abessiivi sunnitta sunneitta
instruktiivi sunnein
komitatiivi sunneine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo sunni-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

sunnimuslimi

Aiheesta muualla muokkaa

  • sunni Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5