suoni
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaasuoni (26)
- (anatomia) elimistössä veren ja imunesteen kulkuteinä toimivia putkia ihmisen elimistössä
- maaperässä kulkeva pitkänomainen esiintymä
- kultasuoni
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈsuo̯ni/
- tavutus: suo‧ni
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | suoni | suonet |
| genetiivi | suonen | suonien suonten |
| partitiivi | suonta | suonia |
| akkusatiivi | suoni; suonen |
suonet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | suonessa | suonissa |
| elatiivi | suonesta | suonista |
| illatiivi | suoneen | suoniin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | suonella | suonilla |
| ablatiivi | suonelta | suonilta |
| allatiivi | suonelle | suonille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | suonena (suonna) |
suonina |
| translatiivi | suoneksi | suoniksi |
| abessiivi | suonetta | suonitta |
| instruktiivi | – | suonin |
| komitatiivi | – | suonine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | suone- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
suon- | |
Etymologia
muokkaauralilaisesta kantakielestä, alunperin tarkoittanut jännettä[1]
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaahaarasuoninen, hiussuonisto, imusuonipunos, imusuonisto, kourasuoninen, pintaverisuoni, sulkasuoninen, suoninen, suonisto, suonitus, verisuonipunos, verisuonisairaus, verisuonisto, verisuonitauti, verisuonitukkeuma, verisuonitulehdus, verisuonitus, verkkosuoninen
Johdokset
muokkaaYhdyssanat
muokkaahiussuoni, imusuoni, kaulasuoni, kultasuoni, lehtisuoni, maitiaissuoni, malmisuoni, otsasuoni, runosuoni, selkäsuoni, siipisuoni, suonenpuristin, suonensyke, suonenveto, suonikalvo, suonikalvosto, suonikohju, suonipuristin, valtasuoni, verisuoni, vesisuoni, öljysuoni
Aiheesta muualla
muokkaaItalia
muokkaaSubstantiivi
muokkaasuoni
- (taivutusmuoto) monikkomuoto sanasta suono
Verbi
muokkaasuoni
- (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä suonare
- (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä suonare
- (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä suonare
- (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä suonare
Viitteet
muokkaa- ↑ Kulonen, Ulla-Maija. Sydämestä syöpään, kalvosta keuhkoon. Suomen lääketieteellisen sanaston etymologiaa. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim. 1995 (23). (Verkkoversio. Viitattu 8.7.2012.)