suoni

Suomi

Substantiivi

suoni (26)

1. (anatomia) elimistössä veren ja imunesteen kulkuteinä toimivia putkia ihmisen elimistössä
2. kallioperässä kulkeva pitkänomainen malmio

   kultasuoni

Ääntäminen

• IPA: /ˈsuo̯ni/
• tavutus: suo‧ni

Etymologia

uralilaisesta kantakielestä, alunperin tarkoittanut jännettä

Käännökset

1. elimistössä veren ja imunesteen kulkuteinä toimivia putkia ihmisen elimistössä

englanti: (blood, lymphatic) vessel, vein kroaatti: žila f. ruotsi: åder turkki: damar

ukraina: судина f., жила f. venäjä: сосуд m. viro: soon

Liittyvät sanat

haarasuoninen, hiussuonisto, imusuonipunos, imusuonisto, kourasuoninen, pintaverisuoni, sulkasuoninen, suoninen, suonisto, suonitus, verisuonipunos, verisuonisairaus, verisuonisto, verisuonitauti, verisuonitukkeuma, verisuonitulehdus, verisuonitus, verkkosuoninen

Johdokset

• adjektiivit: suonekas, suonikas

Yhdyssanat

hiussuoni, imusuoni, kaulasuoni, kultasuoni, lehtisuoni, maitiaissuoni, malmisuoni, otsasuoni, runosuoni, selkäsuoni, siipisuoni, suonenpuristin, suonensyke, suonenveto, suonikalvo, suonikalvosto, suonikohju, suonipuristin, valtasuoni, verisuoni, vesisuoni, öljysuoni

Aiheesta muualla

• suoni Kielitoimiston sanakirjassa
• suoni Tieteen termipankissa
• Artikkelit 3193, 3536 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Italia

Substantiivi

suoni

1. (taivutusmuoto) monikkomuoto sanasta suono

Verbi

suoni

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä suonare
2. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä suonare
3. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä suonare
4. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä suonare