suotavuus

Suomi

Substantiivi

suotavuus (40)

se, että on suotava

Ääntäminen

IPA: /ˈsuo̯t̪ɑʋuːs/
tavutus: suo‧ta‧vuus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	suotavuus	suotavuudet
genetiivi	suotavuuden	suotavuuksien
partitiivi	suotavuutta	suotavuuksia
akkusatiivi	suotavuus; suotavuuden	suotavuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi	suotavuudessa	suotavuuksissa
elatiivi	suotavuudesta	suotavuuksista
illatiivi	suotavuuteen	suotavuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	suotavuudella	suotavuuksilla
ablatiivi	suotavuudelta	suotavuuksilta
allatiivi	suotavuudelle	suotavuuksille
muut sijamuodot
essiivi	suotavuutena	suotavuuksina
translatiivi	suotavuudeksi	suotavuuksiksi
abessiivi	suotavuudetta	suotavuuksitta
instruktiivi	–	suotavuuksin
komitatiivi	–	suotavuuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	suotavuude-
vahva vartalo	suotavuute-
konsonantti- vartalo	suotavuut-

Etymologia

sanan suotava vartalosta suotav- ja suffiksista -uus

Käännökset

1. se, että on suotava

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

suotavuus Kielitoimiston sanakirjassa