superlatiivi
SuomiMuokkaa
SubstantiiviMuokkaa
- (kielitiede) yliaste, vertailuaste, joka ilmaisee komparaation korkeimman asteen.
TaivutusMuokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | superlatiivi | superlatiivit |
| genetiivi | superlatiivin | superlatiivien |
| partitiivi | superlatiivia | superlatiiveja |
| akkusatiivi | superlatiivi; superlatiivin |
superlatiivit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | superlatiivissa | superlatiiveissa |
| elatiivi | superlatiivista | superlatiiveista |
| illatiivi | superlatiiviin | superlatiiveihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | superlatiivilla | superlatiiveilla |
| ablatiivi | superlatiivilta | superlatiiveilta |
| allatiivi | superlatiiville | superlatiiveille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | superlatiivina | superlatiiveina |
| translatiivi | superlatiiviksi | superlatiiveiksi |
| abessiivi | superlatiivitta | superlatiiveitta |
| instruktiivi | – | superlatiivein |
| komitatiivi | – | superlatiiveine- + omistusliite |
KäännöksetMuokkaa
1. yliaste, vertailuaste, joka ilmaisee komparaation korkeimman asteen
|
|
Liittyvät sanatMuokkaa
Aiheesta muuallaMuokkaa
- superlatiivi Kielitoimiston sanakirjassa
- superlatiivi Tieteen termipankissa
ViitteetMuokkaa
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5