supistuminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaasupistuminen (38)
- teonnimi verbistä supistua
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | supistuminen | supistumiset |
| genetiivi | supistumisen | supistumisten supistumisien |
| partitiivi | supistumista | supistumisia |
| akkusatiivi | supistuminen; supistumisen |
supistumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | supistumisessa | supistumisissa |
| elatiivi | supistumisesta | supistumisista |
| illatiivi | supistumiseen | supistumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | supistumisella | supistumisilla |
| ablatiivi | supistumiselta | supistumisilta |
| allatiivi | supistumiselle | supistumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | supistumisena (supistumisna) |
supistumisina |
| translatiivi | supistumiseksi | supistumisiksi |
| abessiivi | supistumisetta | supistumisitta |
| instruktiivi | – | supistumisin |
| komitatiivi | – | supistumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | supistumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
supistumis- | |