Katso myös: ŝuti, šuti

Substantiivi

muokkaa

suti (5-F)

  1. (arkikieltä) pensseli, sivellin

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈsut̪i/, [ˈsʷut̪i]
  • tavutus: su‧ti

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi suti sudit
genetiivi sudin sutien
(sutein)
partitiivi sutia suteja
akkusatiivi suti;
sudin
sudit
sisäpaikallissijat
inessiivi sudissa sudeissa
elatiivi sudista sudeista
illatiivi sutiin suteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi sudilla sudeilla
ablatiivi sudilta sudeilta
allatiivi sudille sudeille
muut sijamuodot
essiivi sutina suteina
translatiivi sudiksi sudeiksi
abessiivi suditta sudeitta
instruktiivi sudein
komitatiivi suteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo sudi-
vahva vartalo suti-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

partasuti, patasuti, pullasuti, perseensuti

Aiheesta muualla

muokkaa
  • suti Kielitoimiston sanakirjassa

suti

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä suti

Latina

muokkaa

sūtī

  1. yksikön maskuliinin genetiivimuoto sanasta sūtus (joka on partisiipin perfekti verbistä suō)
  2. yksikön neutrin genetiivimuoto sanasta sūtus (joka on partisiipin perfekti verbistä suō)
  3. monikon maskuliinimuoto sanasta sūtus (joka on partisiipin perfekti verbistä suō)