Substantiivi

muokkaa

suttura (12)

  1. (arkikieltä) nainen, tyttö
  2. (arkikieltä) sussu, heila

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈsut̪ːurɑ/
  • tavutus: sut‧tu‧ra

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi suttura sutturat
genetiivi sutturan sutturoiden
sutturoitten
(sutturain)
partitiivi sutturaa sutturoita
akkusatiivi suttura;
sutturan
sutturat
sisäpaikallissijat
inessiivi sutturassa sutturoissa
elatiivi sutturasta sutturoista
illatiivi sutturaan sutturoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi sutturalla sutturoilla
ablatiivi sutturalta sutturoilta
allatiivi sutturalle sutturoille
muut sijamuodot
essiivi sutturana sutturoina
translatiivi sutturaksi sutturoiksi
abessiivi sutturatta sutturoitta
instruktiivi sutturoin
komitatiivi sutturoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo suttura-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Huomautukset

muokkaa
  • Sanaa käytetään seurustelusuhteessa usein hellittelevässä, mutta muussa käytössä nykyään tavallisesti vähättelevässä merkityksessä.

Aiheesta muualla

muokkaa
  • suttura Kielitoimiston sanakirjassa