Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

heila (9)

  1. tyttö- tai poikaystävä, seurustelukumppani

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈhei̯lɑ/
  • tavutus: hei‧la

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi heila heilat
genetiivi heilan heilojen
(heilain)
partitiivi heilaa heiloja
akkusatiivi heila;
heilan
heilat
sisäpaikallissijat
inessiivi heilassa heiloissa
elatiivi heilasta heiloista
illatiivi heilaan heiloihin
ulkopaikallissijat
adessiivi heilalla heiloilla
ablatiivi heilalta heiloilta
allatiivi heilalle heiloille
muut sijamuodot
essiivi heilana heiloina
translatiivi heilaksi heiloiksi
abessiivi heilatta heiloitta
instruktiivi heiloin
komitatiivi heiloine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo heila-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

Sisä-Suomen murteista[1]

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

kesäheila, vappuheila

Idiomit muokkaa

  • (sanonta) Jos ei heilaa helluntaina, niin ei koko kesänä.
  • (sanonta) Jos ei heilaa helluntaina, niin Juhannuksena jonoa.  lähde?

Aiheesta muualla muokkaa

  • heila Kielitoimiston sanakirjassa

Ruotsi muokkaa

Verbi muokkaa

heila (1)

  1. tehdä natsitervehdys, huutaa Sieg heil tai heil Hitler

Viitteet muokkaa

  1. Heikki Paunonen: "Stadin slangi historiallisena, kielellisenä ja sosiaalisena ilmiönä", Tsennaaks Stadii, bonjaaks slangii. Stadin slangin suursanakirja, s. 30. Helsinki: WSOY, 2000. ISBN 951-0-23239-4.