Suulaki

Substantiivi

muokkaa

suulaki (7-D)[1]

  1. (anatomia) suuontelon katto, joka jakautuu kovaan ja pehmeään suulakeen
    Suulaki erottaa nenäontelon suuontelosta.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈsuːˌlɑki/
  • tavutus: suu‧la‧ki

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi suulaki suulaet
genetiivi suulaen suulakien
(suulakein)
partitiivi suulakea suulakia
akkusatiivi suulaki;
suulaen
suulaet
sisäpaikallissijat
inessiivi suulaessa suulaissa
elatiivi suulaesta suulaista
illatiivi suulakeen suulakiin
ulkopaikallissijat
adessiivi suulaella suulailla
ablatiivi suulaelta suulailta
allatiivi suulaelle suulaille
muut sijamuodot
essiivi suulakena suulakina
translatiivi suulaeksi suulaiksi
abessiivi suulaetta suulaitta
instruktiivi suulain
komitatiivi suulakine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo suulae-
vahva vartalo suulake-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

yhdyssana sanoista suu ja laki

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Synonyymit
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • suulaki Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 7-D