synereesi
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaasynereesi (5)
- (kielitiede) kahden eri tavuun kuuluvan vokaalin lausuminen samassa tavussa (diftongina tai pitkänä)
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | synereesi | synereesit |
genetiivi | synereesin | synereesien (synereesein) |
partitiivi | synereesiä | synereesejä |
akkusatiivi | synereesi; synereesin |
synereesit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | synereesissä | synereeseissä |
elatiivi | synereesistä | synereeseistä |
illatiivi | synereesiin | synereeseihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | synereesillä | synereeseillä |
ablatiivi | synereesiltä | synereeseiltä |
allatiivi | synereesille | synereeseille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | synereesinä | synereeseinä |
translatiivi | synereesiksi | synereeseiksi |
abessiivi | synereesittä | synereeseittä |
instruktiivi | – | synereesein |
komitatiivi | – | synereeseine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | synereesi- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset
muokkaa1. kahden eri tavuun kuuluvan vokaalin lausuminen diftongina tai pitkänä vokaalina
|