Wikipedia
Katso artikkeli Diftongi Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

diftongi (6)

  1. (fonetiikka) kahden eri vokaaliäänteen jono, jossa väliin ei tule tavunrajaa; tavunrajainen vokaalijono
    Suomen kielessä on kaikkiaan 15 suppenevaa diftongia (ai, ei, oi, ui, yi, äi, öi, au, eu, iu, ou, äy, öy, iy, ey) ja kolme väljenevää diftongia (ie, uo, yö).

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈdift̪oŋːi/, [ˈdift̪o̞ŋːi]
  • tavutus: dif‧ton‧gi

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi diftongi diftongit
genetiivi diftongin diftongien
diftongeiden
diftongeitten
partitiivi diftongia diftongeita
diftongeja
akkusatiivi diftongi;
diftongin
diftongit
sisäpaikallissijat
inessiivi diftongissa diftongeissa
elatiivi diftongista diftongeista
illatiivi diftongiin diftongeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi diftongilla diftongeilla
ablatiivi diftongilta diftongeilta
allatiivi diftongille diftongeille
muut sijamuodot
essiivi diftongina diftongeina
translatiivi diftongiksi diftongeiksi
abessiivi diftongitta diftongeitta
instruktiivi diftongein
komitatiivi diftongeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo diftongi-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa