syrjääni
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaasyrjääni (6)
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈsyrjæːni/
- tavutus: syr‧jää‧ni
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | syrjääni | syrjäänit |
| genetiivi | syrjäänin | syrjäänien syrjääneiden syrjääneitten |
| partitiivi | syrjääniä | syrjääneitä syrjäänejä |
| akkusatiivi | syrjääni; syrjäänin |
syrjäänit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | syrjäänissä | syrjääneissä |
| elatiivi | syrjäänistä | syrjääneistä |
| illatiivi | syrjääniin | syrjääneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | syrjäänillä | syrjääneillä |
| ablatiivi | syrjääniltä | syrjääneiltä |
| allatiivi | syrjäänille | syrjääneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | syrjääninä | syrjääneinä |
| translatiivi | syrjääniksi | syrjääneiksi |
| abessiivi | syrjäänittä | syrjääneittä |
| instruktiivi | – | syrjäänein |
| komitatiivi | – | syrjääneine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | syrjääni- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaavenäjän sanasta зыря́нин (zyrjánin) < obinugrin *sěrän, *sərän ilmeisesti < iranilainen *zray-, vrt. avestan zrayah ’meri’, nimitys olisi siten alun perin tarkoittanut ’meren tai muun suuren veden äärellä asuvaa’[1]
Aiheesta muualla
muokkaa- syrjääni Kielitoimiston sanakirjassa
Substantiivi
muokkaasyrjääni
Viitteet
muokkaa- ↑ Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja R–Ö. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2000. ISBN 951-717-712-7, ISSN 0355-1768.