taantuma
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaataantuma (10)
- (taloustiede) kansantalouden tilanne, jossa bruttokansantuotteen kasvuvauhti supistuu huomattavasti ollen kuitenkin plusmerkkistä; hitaan talouskasvun kausi
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈt̪ɑːnt̪umɑ/
- tavutus: taan‧tu‧ma
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | taantuma | taantumat |
genetiivi | taantuman | taantumien (taantumain) |
partitiivi | taantumaa | taantumia |
akkusatiivi | taantuma; taantuman |
taantumat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | taantumassa | taantumissa |
elatiivi | taantumasta | taantumista |
illatiivi | taantumaan | taantumiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | taantumalla | taantumilla |
ablatiivi | taantumalta | taantumilta |
allatiivi | taantumalle | taantumille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | taantumana | taantumina |
translatiivi | taantumaksi | taantumiksi |
abessiivi | taantumatta | taantumitta |
instruktiivi | – | taantumin |
komitatiivi | – | taantumine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | taantuma- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
muokkaajohdos verbistä taantua
Käännökset
muokkaa1. hitaan talouskasvun kausi
|