SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

taapero (2)[1]

  1. 1—3 vuotta vanha lapsi

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈt̪ɑːpero/
  • tavutus: taa‧pe‧ro

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi taapero taaperot
genetiivi taaperon taaperojen
taaperoiden
taaperoitten
partitiivi taaperoa taaperoita
taaperoja
akkusatiivi taapero;
taaperon
taaperot
sisäpaikallissijat
inessiivi taaperossa taaperoissa
elatiivi taaperosta taaperoista
illatiivi taaperoon taaperoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi taaperolla taaperoilla
ablatiivi taaperolta taaperoilta
allatiivi taaperolle taaperoille
muut sijamuodot
essiivi taaperona taaperoina
translatiivi taaperoksi taaperoiksi
abessiivi taaperotta taaperoitta
instruktiivi taaperoin
komitatiivi taaperoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo taapero-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

EtymologiaMuokkaa

Johdettu verbistä taapertaa samalla johtimella joka on sanoissa tyllerö, pallero. Sana on tullut käyttöön 1900-luvulla.[2]

KäännöksetMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • taapero Kielitoimiston sanakirjassa

ViitteetMuokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 2
  2. Kirsti Aapala: Meidän lapset ja naapurin kakarat. Kielikello, 2018, nro 4. Artikkelin verkkoversio.