taitamaton

SuomiMuokkaa

AdjektiiviMuokkaa

taitamaton (34-C) (komparatiivi taitamattomampi, superlatiivi taitamattomin) (taivutus[luo])

  1. sellainen, jonka taidot eivät riitä, osaamaton

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈt̪ɑi̯t̪ɑˌmɑt̪on/
  • tavutus: tai‧ta‧ma‧ton

EtymologiaMuokkaa

johdos verbistä taitaa (taitama- + -ton)

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa
VastakohtaMuokkaa

VerbiMuokkaa

taitamaton

  1. (taivutusmuoto) kielteinen agenttipartisiippi verbistä taitaa

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi taitamaton taitamattomat
genetiivi taitamattoman taitamattomien
(taitamatonten)
partitiivi taitamatonta taitamattomia
akkusatiivi taitamaton;
taitamattoman
taitamattomat
sisäpaikallissijat
inessiivi taitamattomassa taitamattomissa
elatiivi taitamattomasta taitamattomista
illatiivi taitamattomaan taitamattomiin
ulkopaikallissijat
adessiivi taitamattomalla taitamattomilla
ablatiivi taitamattomalta taitamattomilta
allatiivi taitamattomalle taitamattomille
muut sijamuodot
essiivi taitamattomana
(taitamatonna)
taitamattomina
translatiivi taitamattomaksi taitamattomiksi
abessiivi taitamattomatta taitamattomitta
instruktiivi taitamattomin
komitatiivi taitamattomine
vartalot
vokaalivartalo {{{vart.vok}}}
heikko vartalo {{{vart.heik}}}
vahva vartalo {{{vart.vah}}}
konsonantti-
vartalo
{{{vart.kons}}}