Adjektiivi

muokkaa

taitamaton (34-C) (komparatiivi taitamattomampi, superlatiivi taitamattomin) (taivutus[luo])

  1. sellainen, jonka taidot eivät riitä, osaamaton

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈt̪ɑi̯t̪ɑˌmɑt̪on/
  • tavutus: tai‧ta‧ma‧ton

Etymologia

muokkaa

verbi taitaa + johdin -ton

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Vastakohta
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • taitamaton Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkelit 1086, 1118 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

taitamaton

  1. (taivutusmuoto) kielteinen agenttipartisiippi verbistä taitaa

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi taitamaton taitamattomat
genetiivi taitamattoman taitamattomien
(taitamatonten)
partitiivi taitamatonta taitamattomia
akkusatiivi taitamaton;
taitamattoman
taitamattomat
sisäpaikallissijat
inessiivi taitamattomassa taitamattomissa
elatiivi taitamattomasta taitamattomista
illatiivi taitamattomaan taitamattomiin
ulkopaikallissijat
adessiivi taitamattomalla taitamattomilla
ablatiivi taitamattomalta taitamattomilta
allatiivi taitamattomalle taitamattomille
muut sijamuodot
essiivi taitamattomana
(taitamatonna)
taitamattomina
translatiivi taitamattomaksi taitamattomiksi
abessiivi taitamattomatta taitamattomitta
instruktiivi taitamattomin
komitatiivi taitamattomine
vartalot
vokaalivartalo {{{vart.vok}}}
heikko vartalo {{{vart.heik}}}
vahva vartalo {{{vart.vah}}}
konsonantti-
vartalo
{{{vart.kons}}}