taksonomia
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaataksonomia (12)
- (taksonomia) biologisen systematiikan ryhmittely, jossa lajit on järjestetty kehitysopillisen perusjaottelun mukaisesti hierarkiatasoja käyttäen
- muu ryhmittely
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | taksonomia | taksonomiat |
genetiivi | taksonomian | taksonomioiden taksonomioitten (taksonomiain) |
partitiivi | taksonomiaa | taksonomioita |
akkusatiivi | taksonomia; taksonomian |
taksonomiat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | taksonomiassa | taksonomioissa |
elatiivi | taksonomiasta | taksonomioista |
illatiivi | taksonomiaan | taksonomioihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | taksonomialla | taksonomioilla |
ablatiivi | taksonomialta | taksonomioilta |
allatiivi | taksonomialle | taksonomioille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | taksonomiana | taksonomioina |
translatiivi | taksonomiaksi | taksonomioiksi |
abessiivi | taksonomiatta | taksonomioitta |
instruktiivi | – | taksonomioin |
komitatiivi | – | taksonomioine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | taksonomia- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- taksonomia Kielitoimiston sanakirjassa
- taksonomia Tieteen termipankissa
Puola
muokkaaSubstantiivi
muokkaataksonomia f.