Substantiivi

muokkaa

systematiikka (9-A)[1]

  1. (biologia) biologian haara, joka tutkii eliöiden luokittelua: eliöiden sukulaisuussuhteiden, määrittelyn ja luokittelun teoreettisia ongelmia; tehtävänä on eliöiden nimeäminen ja luokittelu sekä eliömaailman monimuotoisuuden jäsentäminen
  2. (oikeustiede) oikeusjärjestyksen systemaattinen esitys, jossa osoitetaan myös sen sisäiset riippuvuussuhteet

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi systematiikka systematiikat
genetiivi systematiikan systematiikkojen
(systematiikkain)
partitiivi systematiikkaa systematiikkoja
akkusatiivi systematiikka;
systematiikan
systematiikat
sisäpaikallissijat
inessiivi systematiikassa systematiikoissa
elatiivi systematiikasta systematiikoista
illatiivi systematiikkaan systematiikkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi systematiikalla systematiikoilla
ablatiivi systematiikalta systematiikoilta
allatiivi systematiikalle systematiikoille
muut sijamuodot
essiivi systematiikkana systematiikkoina
translatiivi systematiikaksi systematiikoiksi
abessiivi systematiikatta systematiikoitta
instruktiivi systematiikoin
komitatiivi systematiikkoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo systematiika-
vahva vartalo systematiikka-
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9-A