luokittelu
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- (tiede) jonkin aineiston jaottelu järkeviin kokonaisuuksiin, tavallisesti luokiteltavassa aineistossa esiintyvien yhtäläisyyksien ja erojen perusteella tai matemaattisesti jonkin suureen mukaan
- Tieteellinen luokittelu on biologien tapa luokitella eliöitä.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈluo̯kit̪ˌt̪elu/
- tavutus: luo‧kit‧te‧lu
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | luokittelu | luokittelut |
| genetiivi | luokittelun | luokittelujen luokitteluiden luokitteluitten |
| partitiivi | luokittelua | luokitteluita luokitteluja |
| akkusatiivi | luokittelu; luokittelun |
luokittelut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | luokittelussa | luokitteluissa |
| elatiivi | luokittelusta | luokitteluista |
| illatiivi | luokitteluun | luokitteluihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | luokittelulla | luokitteluilla |
| ablatiivi | luokittelulta | luokitteluilta |
| allatiivi | luokittelulle | luokitteluille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | luokitteluna | luokitteluina |
| translatiivi | luokitteluksi | luokitteluiksi |
| abessiivi | luokittelutta | luokitteluitta |
| instruktiivi | – | luokitteluin |
| komitatiivi | – | luokitteluine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | luokittelu- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaa- verbi luokitella + johdin -u
Käännökset
muokkaa1. luokittelu
|
|
Liittyvät sanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- luokittelu Kielitoimiston sanakirjassa
- luokittelu Tieteen termipankissa
- Artikkeli 370 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 2