talkkuna
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaatalkkuna (12)
- kypsästä paahdetusta viljasta ja mahdollisesti lisäksi herneistä ja/tai pavuista jauhettu jauho jota syödään nesteeseen sekoitettuna
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈt̪ɑlkːunɑ/
- tavutus: talk‧ku‧na
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | talkkuna | talkkunat |
genetiivi | talkkunan | talkkunoiden talkkunoitten (talkkunain) |
partitiivi | talkkunaa | talkkunoita |
akkusatiivi | talkkuna; talkkunan |
talkkunat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | talkkunassa | talkkunoissa |
elatiivi | talkkunasta | talkkunoista |
illatiivi | talkkunaan | talkkunoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | talkkunalla | talkkunoilla |
ablatiivi | talkkunalta | talkkunoilta |
allatiivi | talkkunalle | talkkunoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | talkkunana | talkkunoina |
translatiivi | talkkunaksi | talkkunoiksi |
abessiivi | talkkunatta | talkkunoitta |
instruktiivi | – | talkkunoin |
komitatiivi | – | talkkunoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | talkkuna- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
muokkaaslaavilainen laina[1]
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaaViitteet
muokkaa- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 365. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.