tantta

Suomi

Substantiivi

tantta (9-C)

(arkikieltä, usein halventava) vanhahko, roteva nainen, täti
sosiaalitoimiston tantta

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	tantta	tantat
genetiivi	tantan	tanttojen (tanttain)
partitiivi	tanttaa	tanttoja
akkusatiivi	tantta; tantan	tantat
sisäpaikallissijat
inessiivi	tantassa	tantoissa
elatiivi	tantasta	tantoista
illatiivi	tanttaan	tanttoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	tantalla	tantoilla
ablatiivi	tantalta	tantoilta
allatiivi	tantalle	tantoille
muut sijamuodot
essiivi	tanttana	tanttoina
translatiivi	tantaksi	tantoiksi
abessiivi	tantatta	tantoitta
instruktiivi	–	tantoin
komitatiivi	–	tanttoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	tanta-
vahva vartalo	tantta-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

ruotsin sanasta tant.^[1]

Käännökset

1. vanhahko, roteva nainen, täti

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Liittyvät sanat

Johdokset

adjektiivit: tanttamainen

Yhdyssanat

sosiaalitantta

Aiheesta muualla

tantta Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

↑ Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja R–Ö. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2000. ISBN 951-717-712-7, ISSN 0355-1768.

[1] Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja R–Ö. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2000. ISBN 951-717-712-7, ISSN 0355-1768.

[1]