Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

tantta (9-C)

  1. (arkikieltä, usein halventava) vanhahko, roteva nainen, täti
    sosiaalitoimiston tantta

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tantta tantat
genetiivi tantan tanttojen
(tanttain)
partitiivi tanttaa tanttoja
akkusatiivi tantta;
tantan
tantat
sisäpaikallissijat
inessiivi tantassa tantoissa
elatiivi tantasta tantoista
illatiivi tanttaan tanttoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi tantalla tantoilla
ablatiivi tantalta tantoilta
allatiivi tantalle tantoille
muut sijamuodot
essiivi tanttana tanttoina
translatiivi tantaksi tantoiksi
abessiivi tantatta tantoitta
instruktiivi tantoin
komitatiivi tanttoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo tanta-
vahva vartalo tantta-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

ruotsin sanasta tant.[1]

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • tantta Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja R–Ö. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2000. ISBN 951-717-712-7, ISSN 0355-1768.