Wikipedia
Katso artikkeli Tappura Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

tappura (12)

  1. pellavan (Linum usitatissimum) tai hampun jalostuksessa erottuva osa

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈt̪ɑpːurɑ/
  • tavutus: tap‧pu‧ra

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tappura tappurat
genetiivi tappuran tappuroiden
tappuroitten
(tappurain)
partitiivi tappuraa tappuroita
akkusatiivi tappura;
tappuran
tappurat
sisäpaikallissijat
inessiivi tappurassa tappuroissa
elatiivi tappurasta tappuroista
illatiivi tappuraan tappuroihin
ulkopaikallissijat
adessiivi tappuralla tappuroilla
ablatiivi tappuralta tappuroilta
allatiivi tappuralle tappuroille
muut sijamuodot
essiivi tappurana tappuroina
translatiivi tappuraksi tappuroiksi
abessiivi tappuratta tappuroitta
instruktiivi tappuroin
komitatiivi tappuroine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo tappura-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

Sanaa on pidetty tappaa-verbistä, jolla on ollut merkitys ’lyödä’ myös ’loukuttaa (pellavaa)’. Kirjakielessä sana on mainittu ensikerrän Georgius Kihlin häärunossa vuonna 1693.[1]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Kaisa Häkkinen & Terttu Lempiäinen: Aaloesta öljypuuhun. Suomen kielellä mainittuja kasveja Agricolan aikaan, s. 146. Helsinki: Teos, 2011. ISBN 978-951-851-358-5.