tarhaaja

Suomi

Substantiivi

tarhaaja (10)

henkilö, joka tarhaa

Ääntäminen

IPA: /ˈt̪ɑrhɑːjɑ/
tavutus: tar‧haa‧ja

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	tarhaaja	tarhaajat
genetiivi	tarhaajan	tarhaajien (tarhaajain)
partitiivi	tarhaajaa	tarhaajia
akkusatiivi	tarhaaja; tarhaajan	tarhaajat
sisäpaikallissijat
inessiivi	tarhaajassa	tarhaajissa
elatiivi	tarhaajasta	tarhaajista
illatiivi	tarhaajaan	tarhaajiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	tarhaajalla	tarhaajilla
ablatiivi	tarhaajalta	tarhaajilta
allatiivi	tarhaajalle	tarhaajille
muut sijamuodot
essiivi	tarhaajana	tarhaajina
translatiivi	tarhaajaksi	tarhaajiksi
abessiivi	tarhaajatta	tarhaajitta
instruktiivi	–	tarhaajin
komitatiivi	–	tarhaajine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	tarhaaja-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Liittyvät sanat

Anagrammit

rahtaaja

Käännökset

1. henkilö, joka tarhaa

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

tarhaaja Kielitoimiston sanakirjassa