Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

tarjoilu (2)[1]

  1. ruoan, juomien yms. tuominen nautittavaksi ja usein siihen liittyvä kattaminen ja astioiden keräys
    Tässä ravintolassa tarjoilu pelaa.
    Tilaisuudessa on kahvitarjoilu.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈt̪ɑrjoi̯lu/
  • tavutus: tar‧joi‧lu

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tarjoilu tarjoilut
genetiivi tarjoilun tarjoilujen
tarjoiluiden
tarjoiluitten
partitiivi tarjoilua tarjoiluita
tarjoiluja
akkusatiivi tarjoilu;
tarjoilun
tarjoilut
sisäpaikallissijat
inessiivi tarjoilussa tarjoiluissa
elatiivi tarjoilusta tarjoiluista
illatiivi tarjoiluun tarjoiluihin
ulkopaikallissijat
adessiivi tarjoilulla tarjoiluilla
ablatiivi tarjoilulta tarjoiluilta
allatiivi tarjoilulle tarjoiluille
muut sijamuodot
essiivi tarjoiluna tarjoiluina
translatiivi tarjoiluksi tarjoiluiksi
abessiivi tarjoilutta tarjoiluitta
instruktiivi tarjoiluin
komitatiivi tarjoiluine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo tarjoilu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

bufettitarjoilu, buffettarjoilu, kahvitarjoilu, pöytiintarjoilu, ruokatarjoilu, tarjoiluastia, tarjoiluhenkilökunta, tarjoiluhenkilöstö, tarjoilupalkkio, tarjoilupöytä, tarjoiluvalmis, tarjoiluvati, tarjoiluvaunu, tarjoiluväline, teetarjoilu

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 2