Substantiivi

muokkaa

tarjotin (33-C)

  1. tarjottavien kantamisessa käytettävä alunen

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈt̪ɑrjot̪in/
  • tavutus: tar‧jo‧tin

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tarjotin tarjottimet
genetiivi tarjottimen tarjottimien
tarjotinten
partitiivi tarjotinta tarjottimia
akkusatiivi tarjotin;
tarjottimen
tarjottimet
sisäpaikallissijat
inessiivi tarjottimessa tarjottimissa
elatiivi tarjottimesta tarjottimista
illatiivi tarjottimeen tarjottimiin
ulkopaikallissijat
adessiivi tarjottimella tarjottimilla
ablatiivi tarjottimelta tarjottimilta
allatiivi tarjottimelle tarjottimille
muut sijamuodot
essiivi tarjottimena
(tarjotinna)
tarjottimina
translatiivi tarjottimeksi tarjottimiksi
abessiivi tarjottimetta tarjottimitta
instruktiivi tarjottimin
komitatiivi tarjottimine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo tarjottime-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
tarjotin-

Etymologia

muokkaa

johdos sanasta tarita, tarjota[1]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

juustotarjotin, teetarjotin, vuodetarjotin

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Suomen etymologinen sanakirja. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 72. Jatkuvasti päivitettävä julkaisu. Kotimaisten kielten keskus, 2022–. ISSN: 2323-3370. ”tarjotin”.