Substantiivi

muokkaa

tarkkailu (2)[1]

  1. järjestelmällinen havainnointi tai seuranta
    Olla tarkkailun alaisena.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈt̪ɑrkːɑi̯lu/
  • tavutus: tark‧kai‧lu

Taivutus

muokkaa

Etymologia

muokkaa

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • tarkkailu Kielitoimiston sanakirjassa
  • tarkkailu Tieteen termipankissa
  • Artikkelit 845, 846 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 2