Substantiivi

muokkaa

tarkkailu (2)[1]

  1. järjestelmällinen havainnointi tai seuranta
    Olla tarkkailun alaisena.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈt̪ɑrkːɑi̯lu/
  • tavutus: tark‧kai‧lu

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tarkkailu tarkkailut
genetiivi tarkkailun tarkkailujen
tarkkailuiden
tarkkailuitten
partitiivi tarkkailua tarkkailuita
tarkkailuja
akkusatiivi tarkkailu;
tarkkailun
tarkkailut
sisäpaikallissijat
inessiivi tarkkailussa tarkkailuissa
elatiivi tarkkailusta tarkkailuista
illatiivi tarkkailuun tarkkailuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi tarkkailulla tarkkailuilla
ablatiivi tarkkailulta tarkkailuilta
allatiivi tarkkailulle tarkkailuille
muut sijamuodot
essiivi tarkkailuna tarkkailuina
translatiivi tarkkailuksi tarkkailuiksi
abessiivi tarkkailutta tarkkailuitta
instruktiivi tarkkailuin
komitatiivi tarkkailuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo tarkkailu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

verbistä tarkkailla

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

itsetarkkailu, kameratarkkailu, karjantarkkailu, laaduntarkkailu, takkailujakso, tarkkailuasema, tarkkailukilpailu, tarkkailulaite, tarkkailuluokka, vaalitarkkailu

Aiheesta muualla

muokkaa
  • tarkkailu Kielitoimiston sanakirjassa
  • tarkkailu Tieteen termipankissa
  • Artikkelit 845, 846 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 2