Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

tarkkailu (2)[1]

  1. järjestelmällinen havainnointi tai seuranta
    Olla tarkkailun alaisena.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈt̪ɑrkːɑi̯lu/
  • tavutus: tark‧kai‧lu

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tarkkailu tarkkailut
genetiivi tarkkailun tarkkailujen
tarkkailuiden
tarkkailuitten
partitiivi tarkkailua tarkkailuita
tarkkailuja
akkusatiivi tarkkailu;
tarkkailun
tarkkailut
sisäpaikallissijat
inessiivi tarkkailussa tarkkailuissa
elatiivi tarkkailusta tarkkailuista
illatiivi tarkkailuun tarkkailuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi tarkkailulla tarkkailuilla
ablatiivi tarkkailulta tarkkailuilta
allatiivi tarkkailulle tarkkailuille
muut sijamuodot
essiivi tarkkailuna tarkkailuina
translatiivi tarkkailuksi tarkkailuiksi
abessiivi tarkkailutta tarkkailuitta
instruktiivi tarkkailuin
komitatiivi tarkkailuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo tarkkailu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

verbistä tarkkailla

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

itsetarkkailu, kameratarkkailu, karjantarkkailu, laaduntarkkailu, takkailujakso, tarkkailuasema, tarkkailukilpailu, tarkkailulaite, tarkkailuluokka, vaalitarkkailu

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 2