Katso myös: tarõ

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

taro (1)

  1. taaro

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi taro tarot
genetiivi taron tarojen
partitiivi taroa taroja
akkusatiivi taro;
taron
tarot
sisäpaikallissijat
inessiivi tarossa taroissa
elatiivi tarosta taroista
illatiivi taroon taroihin
ulkopaikallissijat
adessiivi tarolla taroilla
ablatiivi tarolta taroilta
allatiivi tarolle taroille
muut sijamuodot
essiivi tarona taroina
translatiivi taroksi taroiksi
abessiivi tarotta taroitta
instruktiivi taroin
komitatiivi taroine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo taro-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

slaavilainen laina[1]

Englanti muokkaa

Substantiivi muokkaa

taro (monikko taros)

  1. taaro, taro

Viitteet muokkaa

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 365. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.