Wikipedia
Katso artikkeli Tarot Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

tarot (5)[1]

  1. alkujaan italialainen kolmen hengen korttipeli, jossa käytetään erityistä 78 kortin pakkaa

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈt̪ɑrot̪/
  • tavutus: ta‧rot

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tarot tarotit
genetiivi tarotin tarotien
(tarotein)
partitiivi tarotia taroteja
akkusatiivi tarot;
tarotin
tarotit
sisäpaikallissijat
inessiivi tarotissa taroteissa
elatiivi tarotista taroteista
illatiivi tarotiin taroteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi tarotilla taroteilla
ablatiivi tarotilta taroteilta
allatiivi tarotille taroteille
muut sijamuodot
essiivi tarotina taroteina
translatiivi tarotiksi taroteiksi
abessiivi tarotitta taroteitta
instruktiivi tarotein
komitatiivi taroteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo taroti-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Aiheesta muualla

muokkaa
  • tarot Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi

muokkaa

tarot

  1. (taivutusmuoto) monikon nominatiivimuoto sanasta taro
  2. (taivutusmuoto) monikon akkusatiivimuoto sanasta taro

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5