Taulaa

Substantiivi

muokkaa

taula (9)

  1. taulakäävästä saatava herkästi syttyvä aine, jota on käytetty sytykkeenä tuluksissa ennen tulitikkujen keksimistä
  2. taulakäävän massasta valmistettu haavalääke

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈt̪ɑu̯lɑ/
  • tavutus: tau‧la

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi taula taulat
genetiivi taulan taulojen
(taulain)
partitiivi taulaa tauloja
akkusatiivi taula;
taulan
taulat
sisäpaikallissijat
inessiivi taulassa tauloissa
elatiivi taulasta tauloista
illatiivi taulaan tauloihin
ulkopaikallissijat
adessiivi taulalla tauloilla
ablatiivi taulalta tauloilta
allatiivi taulalle tauloille
muut sijamuodot
essiivi taulana tauloina
translatiivi taulaksi tauloiksi
abessiivi taulatta tauloitta
instruktiivi tauloin
komitatiivi tauloine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo taula-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

balttilainen laina[1]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

taulakääpä, taulapää

Aiheesta muualla

muokkaa
  • taula Kielitoimiston sanakirjassa
  • taula Suomen etymologisessa sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 354. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.