Substantiivi

muokkaa

tavis (39)[1]

  1. (puhekieltä) ”tavalliseksi” ajateltu henkilö
    Mitäs me tavikset siihen sanomme?

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈt̪ɑʋis/
  • tavutus: ta‧vis

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tavis tavikset
genetiivi taviksen tavisten
taviksien
partitiivi tavista taviksia
akkusatiivi tavis;
taviksen
tavikset
sisäpaikallissijat
inessiivi taviksessa taviksissa
elatiivi taviksesta taviksista
illatiivi tavikseen taviksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi taviksella taviksilla
ablatiivi tavikselta taviksilta
allatiivi tavikselle taviksille
muut sijamuodot
essiivi taviksena taviksina
translatiivi tavikseksi taviksiksi
abessiivi taviksetta taviksitta
instruktiivi taviksin
komitatiivi taviksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo tavikse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
tavis-

Liittyvät sanat

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • tavis Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39