SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

tavoite (48-C)

  1. päämäärä, jonka henkilö yrittää saavuttaa

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈt̪ɑʋoi̯t̪eˣ/
  • tavutus: ta‧voi‧te

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tavoite tavoitteet
genetiivi tavoitteen tavoitteiden
tavoitteitten
partitiivi tavoitetta tavoitteita
akkusatiivi tavoite;
tavoitteen
tavoitteet
sisäpaikallissijat
inessiivi tavoitteessa tavoitteissa
elatiivi tavoitteesta tavoitteista
illatiivi tavoitteeseen tavoitteisiin
tavoitteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi tavoitteella tavoitteilla
ablatiivi tavoitteelta tavoitteilta
allatiivi tavoitteelle tavoitteille
muut sijamuodot
essiivi tavoitteena tavoitteina
translatiivi tavoitteeksi tavoitteiksi
abessiivi tavoitteetta tavoitteitta
instruktiivi tavoittein
komitatiivi tavoitteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo tavoittee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
tavoitet-

EtymologiaMuokkaa

Volter Kilven vuonna 1918 käyttöön ottama uudissana[1]

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

YhdyssanatMuokkaa

kokonaistavoite, lähitavoite, osatavoite, päätavoite, tavoiteasettelu, tavoitehinta, tavoiteohjelma, tavoitteenasettelu, tulostavoite, tuotantotavoite, välitavoite

JohdoksetMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • tavoite Kielitoimiston sanakirjassa

ViitteetMuokkaa

  1. Lauri Hakulinen: Suomen kielen rakenne ja kehitys. 4.painos. Helsinki: Otava, 1979.