tavoite
SuomiMuokkaa
SubstantiiviMuokkaa
- päämäärä, jonka henkilö yrittää saavuttaa
ÄäntäminenMuokkaa
- IPA: /ˈt̪ɑʋoi̯t̪eˣ/
- tavutus: ta‧voi‧te
TaivutusMuokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tavoite | tavoitteet |
| genetiivi | tavoitteen | tavoitteiden tavoitteitten |
| partitiivi | tavoitetta | tavoitteita |
| akkusatiivi | tavoite; tavoitteen |
tavoitteet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tavoitteessa | tavoitteissa |
| elatiivi | tavoitteesta | tavoitteista |
| illatiivi | tavoitteeseen | tavoitteisiin tavoitteihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tavoitteella | tavoitteilla |
| ablatiivi | tavoitteelta | tavoitteilta |
| allatiivi | tavoitteelle | tavoitteille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tavoitteena | tavoitteina |
| translatiivi | tavoitteeksi | tavoitteiksi |
| abessiivi | tavoitteetta | tavoitteitta |
| instruktiivi | – | tavoittein |
| komitatiivi | – | tavoitteine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | tavoittee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
tavoitet- | |
EtymologiaMuokkaa
Volter Kilven vuonna 1918 käyttöön ottama uudissana[1]
KäännöksetMuokkaa
Liittyvät sanatMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa
kokonaistavoite, lähitavoite, osatavoite, päätavoite, tavoiteasettelu, tavoitehinta, tavoiteohjelma, tavoitteenasettelu, tulostavoite, tuotantotavoite, välitavoite
JohdoksetMuokkaa
- tavoitella
- tavoitteellinen, tavoitteeton
- adjektiivit: tavoitteinen
Aiheesta muuallaMuokkaa
- tavoite Kielitoimiston sanakirjassa
ViitteetMuokkaa
- ↑ Lauri Hakulinen: Suomen kielen rakenne ja kehitys. 4.painos. Helsinki: Otava, 1979.