teikki
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈt̪ei̯kːi/
- tavutus: teik‧ki
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | teikki | teikit |
genetiivi | teikin | teikkien (teikkein) |
partitiivi | teikkiä | teikkejä |
akkusatiivi | teikki; teikin |
teikit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | teikissä | teikeissä |
elatiivi | teikistä | teikeistä |
illatiivi | teikkiin | teikkeihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | teikillä | teikeillä |
ablatiivi | teikiltä | teikeiltä |
allatiivi | teikille | teikeille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | teikkinä | teikkeinä |
translatiivi | teikiksi | teikeiksi |
abessiivi | teikittä | teikeittä |
instruktiivi | – | teikein |
komitatiivi | – | teikkeine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | teiki- | |
vahva vartalo | teikki- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Aiheesta muualla muokkaa
- teikki Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5-A