Wikipedia
Katso artikkeli Teltta Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
 
Teltta

Substantiivi

muokkaa

teltta (9-C)

  1. metalli- tai puurungolle pingotetusta kankaasta, joskus vuodista tms. tehty, maahan lyötyihin paaluihin kiinnitetyillä naruilla tuettu maja tai katos, joka usein on tarkoitettu purettavaksi ja siirrettäväksi tilapäisrakennelmaksi

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈt̪elt̪ːɑ/
  • tavutus: telt‧ta

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi teltta teltat
genetiivi teltan telttojen
(telttain)
partitiivi telttaa telttoja
akkusatiivi teltta;
teltan
teltat
sisäpaikallissijat
inessiivi teltassa teltoissa
elatiivi teltasta teltoista
illatiivi telttaan telttoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi teltalla teltoilla
ablatiivi teltalta teltoilta
allatiivi teltalle teltoille
muut sijamuodot
essiivi telttana telttoina
translatiivi teltaksi teltoiksi
abessiivi teltatta teltoitta
instruktiivi teltoin
komitatiivi telttoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo telta-
vahva vartalo teltta-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

< ruotsin tält < alasaksan[1] telt < muinaissaksin teld < kantagermaanin *teldą

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

happiteltta, harjateltta, huvilateltta, huviteltta, intiaaniteltta, juhlateltta, kupoliteltta, markkinateltta, myyntiteltta, olutteltta, peliteltta, retkiteltta, sirkusteltta, sotilasteltta, telttakangas, telttakatos, telttakatto, telttakylä, telttaleiri, telttamajoitus, telttapatja, telttaretki, telttasauna, telttasänky, telttatuoli, tunneliteltta, vaellusteltta, vankkuriteltta

Aiheesta muualla

muokkaa
  • teltta Kielitoimiston sanakirjassa

Inarinsaame

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

teltta

  1. teltta

Viitteet

muokkaa
  1. Kaisa Häkkinen: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Helsinki: WSOY, 2004.