SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

teltta (9-C)

  1. metalli- tai puurungolle pingotetusta kankaasta, joskus vuodista tms. tehty, maahan lyötyihin paaluihin kiinnitetyillä naruilla tuettu maja tai katos, joka usein on tarkoitettu purettavaksi ja siirrettäväksi tilapäisrakennelmaksi

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈt̪elt̪t̪ɑ/
  • tavutus: telt‧ta

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi teltta teltat
genetiivi teltan telttojen
(telttain)
partitiivi telttaa telttoja
akkusatiivi teltta;
teltan
teltat
sisäpaikallissijat
inessiivi teltassa teltoissa
elatiivi teltasta teltoista
illatiivi telttaan telttoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi teltalla teltoilla
ablatiivi teltalta teltoilta
allatiivi teltalle teltoille
muut sijamuodot
essiivi telttana telttoina
translatiivi teltaksi teltoiksi
abessiivi teltatta teltoitta
instruktiivi teltoin
komitatiivi telttoine-
+ omistusliite

EtymologiaMuokkaa

< ruotsin tält < alasaksan[1] telt < muinaissaksin teld < kantagermaanin *teldą

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

happiteltta, harjateltta, huvilateltta, huviteltta, intiaaniteltta, juhlateltta, kupoliteltta, markkinateltta, myyntiteltta, olutteltta, peliteltta, retkiteltta, sirkusteltta, sotilasteltta, telttakangas, telttakatos, telttakatto, telttakylä, telttaleiri, telttamajoitus, telttaretki, telttasauna, telttatuoli, tunneliteltta, vaellusteltta, vankkuriteltta

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • teltta Kielitoimiston sanakirjassa

InarinsaameMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

teltta

  1. teltta

ViitteetMuokkaa

  1. Kaisa Häkkinen: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Helsinki: WSOY, 2004.