Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

tenava (10)[1]

  1. (puhekieltä) lapsi

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈt̪enɑʋɑ/
  • tavutus: te‧na‧va

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tenava tenavat
genetiivi tenavan tenavien
(tenavain)
partitiivi tenavaa tenavia
akkusatiivi tenava;
tenavan
tenavat
sisäpaikallissijat
inessiivi tenavassa tenavissa
elatiivi tenavasta tenavista
illatiivi tenavaan tenaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi tenavalla tenavilla
ablatiivi tenavalta tenavilta
allatiivi tenavalle tenaville
muut sijamuodot
essiivi tenavana tenavina
translatiivi tenavaksi tenaviksi
abessiivi tenavatta tenavitta
instruktiivi tenavin
komitatiivi tenavine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo tenava-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Aiheesta muualla muokkaa

  • tenava Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10