terminatiivi
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaterminatiivi (5)
- (kielitiede) paikallissijamuoto, jolla ilmaistaan liikettä johonkin pisteeseen saakka
- Viron sanan sõda 'sota' yksikön terminatiivi on sõjani.
- (viro) Põld ulatus metsani.
- Pelto ulottui metsään saakka.
- (viro) Meil on temast kõrini!
- Olemme saaneet hänestä tarpeeksemme! (Olemme kurkkuamme myöten täynnä häntä!)
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | terminatiivi | terminatiivit |
| genetiivi | terminatiivin | terminatiivien (terminatiivein) |
| partitiivi | terminatiivia | terminatiiveja |
| akkusatiivi | terminatiivi; terminatiivin |
terminatiivit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | terminatiivissa | terminatiiveissa |
| elatiivi | terminatiivista | terminatiiveista |
| illatiivi | terminatiiviin | terminatiiveihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | terminatiivilla | terminatiiveilla |
| ablatiivi | terminatiivilta | terminatiiveilta |
| allatiivi | terminatiiville | terminatiiveille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | terminatiivina | terminatiiveina |
| translatiivi | terminatiiviksi | terminatiiveiksi |
| abessiivi | terminatiivitta | terminatiiveitta |
| instruktiivi | – | terminatiivein |
| komitatiivi | – | terminatiiveine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | terminatiivi- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
muokkaa1. paikallissijamuoto, jolla ilmaistaan liikettä johonkin pisteeseen saakka
|
|
Aiheesta muualla
muokkaa- terminatiivi Tieteen termipankissa