Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

teuras (41)

  1. eläin, joka aiotaan teurastaa, teuraseläin

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈt̪eu̯rɑs/
  • tavutus: teu‧ras

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi teuras teuraat
genetiivi teuraan teuraiden
teuraitten
partitiivi teurasta teuraita
akkusatiivi teuras;
teuraan
teuraat
sisäpaikallissijat
inessiivi teuraassa teuraissa
elatiivi teuraasta teuraista
illatiivi teuraaseen teuraisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi teuraalla teurailla
ablatiivi teuraalta teurailta
allatiivi teuraalle teuraille
muut sijamuodot
essiivi teuraana teuraina
translatiivi teuraaksi teuraiksi
abessiivi teuraatta teuraitta
instruktiivi teurain
komitatiivi teuraine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo teuraa-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
teuras-

Etymologia muokkaa

indoeurooppalainen, mahdollisesti germaaninen laina[1]

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

teuraseläin, teurasjäte, teuraskala, teuraskarja, teuraskunto, teuraslehmä, teuraspaino, teuraspenkki, teurasporo, teurassika, teurastuore, teurasuhri, teurasvasikka, teurasveri

Aiheesta muualla muokkaa

  • teuras Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kaisa Häkkinen: Suomi on kuuden kerroksen kieli. Tiede, 2018. Artikkelin verkkoversio (doc).