Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

tietävyys (40)

  1. se, että on tietävä

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈt̪ie̯t̪æʋyːs/
  • tavutus: tie‧tä‧vyys

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tietävyys tietävyydet
genetiivi tietävyyden tietävyyksien
partitiivi tietävyyttä tietävyyksiä
akkusatiivi tietävyys;
tietävyyden
tietävyydet
sisäpaikallissijat
inessiivi tietävyydessä tietävyyksissä
elatiivi tietävyydestä tietävyyksistä
illatiivi tietävyyteen tietävyyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi tietävyydellä tietävyyksillä
ablatiivi tietävyydeltä tietävyyksiltä
allatiivi tietävyydelle tietävyyksille
muut sijamuodot
essiivi tietävyytenä tietävyyksinä
translatiivi tietävyydeksi tietävyyksiksi
abessiivi tietävyydettä tietävyyksittä
instruktiivi tietävyyksin
komitatiivi tietävyyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo tietävyyde-
vahva vartalo tietävyyte-
konsonantti-
vartalo
tietävyyt-

Etymologia muokkaa

sanan tietävä vartalosta tietäv- ja suffiksista -yys

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa