tiimellys

Suomi

tiimellys (39)

(lähinnä sanonnassa taistelun timmellys) tohina, kiihko
Kruunu katosi taistelun tiimellyksessä.

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	tiimellys	tiimellykset
genetiivi	tiimellyksen	tiimellysten tiimellyksien
partitiivi	tiimellystä	tiimellyksiä
akkusatiivi	tiimellys; tiimellyksen	tiimellykset
sisäpaikallissijat
inessiivi	tiimellyksessä	tiimellyksissä
elatiivi	tiimellyksestä	tiimellyksistä
illatiivi	tiimellykseen	tiimellyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	tiimellyksellä	tiimellyksillä
ablatiivi	tiimellykseltä	tiimellyksiltä
allatiivi	tiimellykselle	tiimellyksille
muut sijamuodot
essiivi	tiimellyksenä	tiimellyksinä
translatiivi	tiimellykseksi	tiimellyksiksi
abessiivi	tiimellyksettä	tiimellyksittä
instruktiivi	–	tiimellyksin
komitatiivi	–	tiimellyksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	tiimellykse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	tiimellys-

1. tohina, kiihko