Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

timpuri (6)[1]

  1. (arkikieltä) kirvesmies
    Oli sitä uutta tupaa ilo katsella niin sisältä kuin ulkoakin, timpurin piilukirves oli tehnyt hyvää jälkeä.
  2. (arkikieltä) puuseppä
    Kunnon yhä huonotessa Matti haetti timpurin kirstun mittoja ottamaan.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈt̪impuri/
  • tavutus: tim‧pu‧ri

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi timpuri timpurit
genetiivi timpurin timpurien
timpureiden
timpureitten
partitiivi timpuria timpureita
timpureja
akkusatiivi timpuri;
timpurin
timpurit
sisäpaikallissijat
inessiivi timpurissa timpureissa
elatiivi timpurista timpureista
illatiivi timpuriin timpureihin
ulkopaikallissijat
adessiivi timpurilla timpureilla
ablatiivi timpurilta timpureilta
allatiivi timpurille timpureille
muut sijamuodot
essiivi timpurina timpureina
translatiivi timpuriksi timpureiksi
abessiivi timpuritta timpureitta
instruktiivi timpurein
komitatiivi timpureine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo timpuri-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

timpurinkynä, timpurinverstas

Aiheesta muualla muokkaa

  • timpuri Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 6