SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

tippa (9-B)

  1. pisara
  2. (arkikieltä) tiputuspullo, tiputus
    Sairaanhoitaja laittoi minulle tipan käsivarteen.

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈt̪ipːɑ/, [ˈt̪ipːɑ]
  • tavutus: tip‧pa

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tippa tipat
genetiivi tipan tippojen
(tippain)
partitiivi tippaa tippoja
akkusatiivi tippa;
tipan
tipat
sisäpaikallissijat
inessiivi tipassa tipoissa
elatiivi tipasta tipoista
illatiivi tippaan tippoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi tipalla tipoilla
ablatiivi tipalta tipoilta
allatiivi tipalle tipoille
muut sijamuodot
essiivi tippana tippoina
translatiivi tipaksi tipoiksi
abessiivi tipatta tipoitta
instruktiivi tipoin
komitatiivi tippoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo tipa-
vahva vartalo tippa-
konsonantti-
vartalo
-

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

tippaleipä, tippapullo, tyrmäystippa, vesitippa

IdiomitMuokkaa

  • Ei tippa tapa – sanonnalla tarkoitetaan, että vähäinen määrä (tippa) alkoholia ei olisi pahaksi.
  • viime tipassa – viime hetkellä

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • tippa Kielitoimiston sanakirjassa

RuotsiMuokkaa

VerbiMuokkaa

tippa (1)

  1. kipata, kaataa, tyhjentää (kuorma)
  2. työntää, pukata
  3. veikata, arvata, ennustaa