Substantiivi

muokkaa

tippa (9-B)

  1. pisara
  2. (arkikieltä) tiputuspullo, tiputus
    Sairaanhoitaja laittoi minulle tipan käsivarteen.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈt̪ipːɑ/, [ˈt̪ipːɑ]
  • tavutus: tip‧pa

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tippa tipat
genetiivi tipan tippojen
(tippain)
partitiivi tippaa tippoja
akkusatiivi tippa;
tipan
tipat
sisäpaikallissijat
inessiivi tipassa tipoissa
elatiivi tipasta tipoista
illatiivi tippaan tippoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi tipalla tipoilla
ablatiivi tipalta tipoilta
allatiivi tipalle tipoille
muut sijamuodot
essiivi tippana tippoina
translatiivi tipaksi tipoiksi
abessiivi tipatta tipoitta
instruktiivi tipoin
komitatiivi tippoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo tipa-
vahva vartalo tippa-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

tippaleipä, tippapullo, tyrmäystippa, vesitippa

Idiomit

muokkaa
  • Ei tippa tapa – sanonnalla tarkoitetaan, että vähäinen määrä (tippa) alkoholia ei olisi pahaksi.
  • viime tipassa – viime hetkellä

Aiheesta muualla

muokkaa
  • tippa Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkelit 2251, 3285 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Ruotsi

muokkaa

tippa (1)

  1. kipata, kaataa, tyhjentää (kuorma)
  2. työntää, pukata
  3. veikata, arvata, ennustaa