Substantiivi

muokkaa

tirskahdus (39)

  1. tirskahtaminen

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈt̪irskɑhdus/
  • tavutus: tirs‧kah‧dus

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tirskahdus tirskahdukset
genetiivi tirskahduksen tirskahdusten
tirskahduksien
partitiivi tirskahdusta tirskahduksia
akkusatiivi tirskahdus;
tirskahduksen
tirskahdukset
sisäpaikallissijat
inessiivi tirskahduksessa tirskahduksissa
elatiivi tirskahduksesta tirskahduksista
illatiivi tirskahdukseen tirskahduksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi tirskahduksella tirskahduksilla
ablatiivi tirskahdukselta tirskahduksilta
allatiivi tirskahdukselle tirskahduksille
muut sijamuodot
essiivi tirskahduksena tirskahduksina
translatiivi tirskahdukseksi tirskahduksiksi
abessiivi tirskahduksetta tirskahduksitta
instruktiivi tirskahduksin
komitatiivi tirskahduksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo tirskahdukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
tirskahdus-

Etymologia

muokkaa

verbi tirskahtaa + johdin -us

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa