Katso artikkeli Tislaus Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

tislaus (39)[1]

  1. (kemia) eri aineiden erilaisiin haihtuvuuksiin perustuva liuenneiden aineiden erottamiseen käytetty menetelmä, jossa ei tapahdu kemiallista reaktiota

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈt̪islɑus/ tai /ˈt̪islɑu̯s/
  • tavutus: tis‧la‧us / tis‧laus

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tislaus tislaukset
genetiivi tislauksen tislausten
tislauksien
partitiivi tislausta tislauksia
akkusatiivi tislaus;
tislauksen
tislaukset
sisäpaikallissijat
inessiivi tislauksessa tislauksissa
elatiivi tislauksesta tislauksista
illatiivi tislaukseen tislauksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi tislauksella tislauksilla
ablatiivi tislaukselta tislauksilta
allatiivi tislaukselle tislauksille
muut sijamuodot
essiivi tislauksena tislauksina
translatiivi tislaukseksi tislauksiksi
abessiivi tislauksetta tislauksitta
instruktiivi tislauksin
komitatiivi tislauksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo tislaukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
tislaus-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

jakotislaus, kuivatislaus, raakatislaus, tislausastia, tislausjäte, tislauslaitos, tislauspullo

Anagrammit
muokkaa

alistus, lasitus, listaus

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39