Suomi muokkaa

Katso artikkeli Tislaus Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi muokkaa

tislaus (39)[1]

  1. (kemia) eri aineiden erilaisiin haihtuvuuksiin perustuva liuenneiden aineiden erottamiseen käytetty menetelmä, jossa ei tapahdu kemiallista reaktiota

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈt̪islɑus/ tai /ˈt̪islɑu̯s/
  • tavutus: tis‧la‧us / tis‧laus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tislaus tislaukset
genetiivi tislauksen tislausten
tislauksien
partitiivi tislausta tislauksia
akkusatiivi tislaus;
tislauksen
tislaukset
sisäpaikallissijat
inessiivi tislauksessa tislauksissa
elatiivi tislauksesta tislauksista
illatiivi tislaukseen tislauksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi tislauksella tislauksilla
ablatiivi tislaukselta tislauksilta
allatiivi tislaukselle tislauksille
muut sijamuodot
essiivi tislauksena tislauksina
translatiivi tislaukseksi tislauksiksi
abessiivi tislauksetta tislauksitta
instruktiivi tislauksin
komitatiivi tislauksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo tislaukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
tislaus-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

jakotislaus, kuivatislaus, raakatislaus, tislausastia, tislausjäte, tislauslaitos, tislauspullo

Anagrammit muokkaa

alistus, lasitus, listaus

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39